Käytiin ensin pienellä lenkillä, sitten koirat jäi autoon odottamaan kun mentiin tekemään jälkiä. Jäljkien teon jälkeen ajeltiin taas toiselle paikalla lenkille, ja sitten palattiin takaisin ajamaan jäljet.
Etukäteen ajattelin, että parhaiten hommasta selviytyisivät Vappu ja Vieno, Vuokon taas ajattelin olevan niin häslä, ettei malta keskittyä puuhaan.. ;) Topista taas ajattelin, ettei välttämättä ole niin kiinnostunut koko touhusta.
Vapulle ja Vienolle tein aika samantapaiset jäljet. Molemmille tuli kolmion malliset, joissa siis yksi makaus ja kulma. Matkaa en kyllä osaa arvioida, mutta olisikohan 100m aika lähellä...
Vieno aloitti. Näytin alun makauksen Vienolle, ja Vieno sitä varovasti haisteli. Huomasi heti, että oli todella jännittävää puuhaa Vienolle! Varovasti haisteli makausta ja välillä nousi kuikuilemaan ympärilleen, että missä se haavoittunut hirviö oikein on! Näytin Vienolle mihin päin jälki lähtee, ja hienosti Vieno lähtikin jälkeä seuraamaan. Haisteli todella tarkkaan ja huolellisesti, mutta sen verran jännää puuhaa oli, että melkein tärisi välillä. Poistui sitten jäljeltä sivummalle, oli hetken sielä ja ravisteli, kunnes palasi itse jäljelle.
Matka jatkui todella tarkkaan ja hitaasti haistellen, ja välillä ympärille kuikuillen. Makaus löytyi ja sitä haisteltiin huolella. Lähti oikeaan suuntaan jatkamaan matkaa, ja nyt matka jatkuikin paljon itsevarmemmin. Hienosti Vieno jäljesti pitkän matkaa, mutta sitten alkoi vissiin vähän jo väsyttämään. Kerran Vieno poikkesi jäljeltä, ja palautin sen siihen, matka jatkui hetken, kunnes Vieno jäi jäljen viereen istumaan. Kehotin vielä jäljelle ja hienosti sitten jäljestikin loppuun asti ja päästiin kaadolle. Kaatona meillä oli naudan putkiluun pätkä, ihan samoja mitä kotonakin joskus kalutaan, mutta nyt se olikin paljon jännempi, eikä Vieno sitä suuhunsa ottanut. Luun alla olevan namirasian sisältö kyllä maistui! :)
Tosi kivasti mielestäni Vienon eka jälki meni! Vaikka alkuun oli toosi jännää, niin hauska huomata kuinka ekan makuun kohdalla meno muuttui paljon rohkeammaksi. Jälki olisi ehkä hieman voinut olla lyhempi kun lopussa alkoi puhti hiipua.
Sitten oli Vapun vuoro. Vapulla oli samantyyppinen jälki, mutta hieman hankalammassa maastossa. Vappu lähti hienosti jäljestämään jo autolta ;) Näytin Vapulle alun, ja hetken siinä haisteli, kunnes lähti määrätietoisesti ja rohkeasti seuraamaan jälkeä. Hienosti jäljesti, mutta välillä vähän poikkesi jäljeltä ja näytin Vapulle mihin matka jatkuu, ja vähän muistuttelin mitä ollaan tekemässä ;) Makuulla haisteltiin maata, ja matka jatkui sitten oikeaan suuntaan. Loppumatka sujui samaan malliin, ja kaato löytyi. Vappukaan ei luuta ottanut suuhun, mutta namit kyllä tekivät kauppansa! :) Kivaa oli, ja aika sopivan mittainen pätkäkin Vapulla oli.
Sitten oli vuorossa Vuokko. Vuokolla oli vähän helppokulkuisempaa maastoa, kuivunutta vanhaa suota (?) jossa vähän upotti välillä. Matka oli myös lyhempi. Näytin Vuokolle alun, ihan vähän sitä haisteli, mutta heti alkoi komentamaan mua... Vuokolla on tapana heti alkaa komentamaan ja kyselemään jos ei tiedä mitä pitää tehdä, tai jos mitään ei tapahdu... Koitin näyttää Vuokolle jälkeä ja kehoittaa sitä sinne, mutta komensi vaan mua eikä mennyt jäljelle ollenkaan. Ihan selkeästi sitäkin jänskätti veren haju, kun aika herkästi haki mun selän taakse turvaan... ;) Lähdin sitten Vuokon rinnalla jälkeä pitkin, ja vierellä uskalsikin paremmin tulla. Välillä haisteli jälkeä ja eteni ihan oikeaan suuntaan, välillä taas jäi haukkumaan mulle. Ja sama juttu kuin Vienon kanssa, makuun jälkeen matka jatkui paljon varmemmin ja pelottomammin! Hetken matkaa Vuokko jäljestikin tosi hienosti, kunnes vähän ennen kaatoa taas usko loppui ja alkoi komentaa. Sain sen kuitenkin vielä jäljelle ja jäljesti kaadolle. Noin puolta metriä ennen kaatoa Vuokko näki luun, se jähmettyi paikalleen ja katseli kauhussaan luuta! Uskaltautui kuitenkin kaadolle, haisteli ihan hetken, ja sen jälkeen alkoi vimmatusti peittämään kaatoa! Sammal vaan pöllysi kun luu jäi mättään alle piiloon.. Namit kuitenkin maistuivat Vuokollekin, otin luun sammalten alta ja lähdettiin pois.
Viimeisenä Topi. Topille tein tosi lyhyen, liiankin lyhyen ehkä 20m suorahkon jäljen. Näytin Topille alun, ihan hieman sitä haisteli, ja lähdettiin jäljelle, mutta en tosiaan tiedä lähtikö Topi sinne jäljelle hajun perusteella vai sattumalta.. Eteni jälkeä pitkin, muttei kyllä näyttänyt haistelevan ollenkaan. Pysähtyi ja nosti jalkaa, ja huomasin että siinä olikin makaus! Ehkä sitten olikin jäljestänyt kun makauksenkin merkkasi?! Matka jatkui kaadolle joka oli jo tosi lähellä. Topi söi namit, ja luukin kelpasi. Ylpeänä löytämästään aarteesta Topi käveli iso luu suussaan autolle.
Hienosti meni myös Sallan koirilla. Lila jäljesti todella varmasti ja hienosti avo mallisen jäljen, upeaa katseltavaa! Myös pikkuinen Greippi jäljesti hienosti, Limellä taisi olla intoa jo vähän liikaakin kun pääsi jäljelle vasta lopussa, mutta tosi hienosti jäljesti Limekin! :)
Ihan tosi kivaa oli! Aika lailla jäljestys meni koirilla niinkuin olin ajatellutkin! Uskon että Vienokin jäljestää jo ensi kerralla reippaammin ja pelottomammin, Topille taas pitää ehdottomasti tehdä pitempi jälki ensi kerralla.
Voi kun pian taas pääsisi jäljille! :)
Kaatona ollut putkiluu maistui Vienolle kotipihassa ;)
